tiistai 2. lokakuuta 2012

Kellon seisahtuvan tahdon..

Kellon seisahtuvan tahdon, tunti kuluu viimeinen..
 
Oikeastaan en haluasi, että kello seisahtuu.

Lapsena sain ensimmäisen oman kellon juuri ennen koulun alkua. Olin ylpeä. Tätini toi sen Neuvostoliitosta. Harmillisesti kyseinen tiuku oli hieman herkkä. Se ei juurikaan kestänyt tärähdyksiä. Tästä johtuen kelloa en koskaan päässyt kunnolla käyttämään, mutta se on tallessa koska se on yksi kauneimmista kelloistani.

Seuraava oma kelloni ei sitten ollut yhtään sen onnekkaampi. Tästä nimittäin irtosi viisarit niin, että pienellä heilautuksella ne pyörivät melkoisen villisti ympäri kellotaulun.


Tämä kellon jämä taas on jostain perikunnasta peritty. Sen saa auki sorminäppäryydellä ja siitä näkee miten kvartsikellossa on kvartsikiteitä. Ei tarvinne kertoa että tämäkään ei toimi enää.


Ollakseni ihminen joka rakastaa kelloja, olen äärimmäisen huono käyttämään rannekelloja. 
Sen sijaan kotiin on kyllä järjestetty aikaa näkyviin joka paikkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, kiva kun kävit!