Missing Madeira part 4

Good night ♥

Missing Madeira part 3

Walking in dreams

Missing Madeira part 2

One of the happiest days of my life.

Missing Madeira

Aika kultaa muistot.

Madeira osa 18, matkalaisia

On kotiin lähdön aika. Mieli on haikea. Vuoden verran odotettiin lomaa joka nyt on viime metreillään. Lähtöpäivältä ei ole jaettavia kuvia, eikä tarinoita kerrottavana, joten lyödään nippuun matkalaiset. Kaikkien matkanjäsenten pitäisi löytyä kuvista.

Seuraavaa matkaa odotellessa lasken että olen käynyt reilun vuoden sisällä 

Amsterdamissa, 

Wienissä, 

Tukholmassa,

Prahassa, 

Pariisissa 

ja Madeiralla. 

Matkailu avartaa, mutta nyt haluan olla kotona.

~*~

P.s. Tämä tyyppi seikkailee vielä Madeiralla jos kiinnostusta riittää

Kieli pitkällä!

Madeira osa 17, Marítimo

" Marítimo, Marítimo, Marítimoooo....! "

Kun katselen näitä kuvia kaikuu korvissa kuuluttajan huuto. 

Milloin hän hurraa joukkuetta kentälle, milloin hihkuu maalien jälkeen.

Kun jatkan kuvien katselua alkaa kuulua muutakin. 

Marítimon kannattajat paukuttavat rumpuja, heiluttavat lippuja ja kannustavat joukkuetta huutamalla rytmikkäästi maari, maari, maari! 

Madeiralla pelaa kaksi joukkuetta, joista Marítimolla oli peli Belenensesiä vastaan lomamme viimeisenä iltan. Kyseessä oli Portugalin liigan eli Liga Sagresin ottelu. 

Olemme varustautuneet Madeiran lipulla.

(fiksumpaa olis tietty ollut hankkia joukkueen lippu, mutta sitä ei tähän hätään irronnut)

Katsojien riemuksi kotijoukkue voittaa.

Poliisit valvoo stadionin laidalla.

Pelin jälkeen kansa valuu stadionilta ulos ja me massan mukana. 

Päätämme kävellä hotellille. Matkalla syödään jätskit ja juodaan oluet. 

Loma on ohitse huomenna on kotiin lähtö. Mieli on haikea.

 Kiitos Madeiralaiset ystämme että saatoimme kokea tämän teidän avullanne!

Muito Obrigado!

ja kaiku jatkaa: " Marítimo, Marítimo, Marítimoooo....!"

Seuraava

Madeira osa 16, Rabaçal ja levadat Risco ja 25 fontes

Lauantaina oli viimeinen päivä, kun käytössä oli vuokra-auto. Päätimme lähetä länteen. Tavoitteena oli löytää Rabaçalista lähtevä levada reitit Risco ja 25 fontes. Retkelle lähti itseni lisäksi puoliso ja hänen äitinsä.

Alkumatka sujui moottoritien tunneleissa ja liikenne ympyröissä. Kymmenen tunnelin jälkeen mentiin laskuissa sekaisin joten ainoa toivo oli että navigaattori tietää mihin ollaan menossa. Reitti kulki etelä rannan tuntumassa, kunnes Arco de Calhettan kohdalla navigaattori opasti kohti vuoria. Koskaan aikaisemmin en ole pelännyt ylämäessä niin paljon kuin nyt. Minä kiljuin, anoppi kiljui ja kuski kiljui. Sen verran jyrkkää nousua oli osa matkasta että tuntui kuin vuokra Fordimme olisi hyytynyt kesken mäen ja alkanut valua takaperin holtittomasti.

Ylhäällä  asutus loppui ja kaikki katosi sumuun. Näkyvyys oli noin 10 metriä ja tuntui että maailma loppuu kuin seinään. Yhtä äkkiä olimmekin pilvien yläpuolella. Kaikki paikat olivat täynnä keltaisena kukkivia pensaita. Ja siinä samassa olimme perillä parkkipaikalla.

Tarjolla oli pikku bussi kyyti parkkipaikalta Rabaçaliin. Reippaina päätimme kävellä, koska matka oli alamäkeä.

Kuvasta on rajattu autot pois sillä parkkis on aivan tuon vasemman puskan kohdalla. Ilman mitään kaiteita.

Tuolla menee tie alas.

Alhaalla! Jaa, mutta tästähän levada reitti vasta alkaa. Ensin kävelemme Riscolle. Katsotaan sitten mitä tehdään.

Maisemat on huimaavia.

Koko päivän odotin että menninkäiset, keijukaiset ja maahiset vilahtaa jossain. Tämä on niin sadunkaltainen ympäristö, että en ihmettelisi, jos tätä joskus joku käyttäisi jossain elokuvassa.

Kuvan puolivälissä näkyy viiru. Siellä se levada kulkee. Ja meidän reitti myös.

Risco.

Sammaleen ja jäkälän peittämät puut kertovat omaa kieltään. Ilma on niin raikasta että heikottaa.

Riscosta jatkoimme matkaa 25 fontes levadalle. Täällä levadat ovat täynnä vettä joka virtaa hurjalla vauhdilla.

Aivan vaaratonta matkan tekeminen ei ole. Tässä kohdassa kaide oli taittunut joten varovaisuutta oli syytä noudattaa.

Paikoitellen reitti oli jäänyt kivivyöryn alle.

Huomatkaa reitin leveys.

Antero was here?

Huomatkaa väylän leveys ja siitä alkava pudotus. Näissä kohdin oli oikein hauskaa kun vastaan tuli 20 saksalaisen eläkeläisen ryhmiä. Pienempi ryhmä väistää aina isompaa. Tällaisissa kohdissa, missä vasemmalle ei voinut laskeutua, oli väistettävä levadan yläpuolelle. Parhaimmissa kohdissa levadan korkeus oli noin metrin, joten meillä kävi hirvittävän hyvä tuuri että isot ryhmät tulivat vastaan mennessä ja aina niin että pääsimme vasemmalle hieman alemmas.

Joo siell on silta!

25 fontes

Kun 25 lähdettä oli ihasteltu ja eväät syöty, oli aika lähteä paluu matkalle. Minä tungin kameran reppuun, sillä kiipeily kameran ja repun kanssa levadan varrella oli aika rankkaa. Halusin jättää molemmat kädet vapaiksi kiipeilyä ajatellen.

Onneksi on kuitenkin kännykkä ja sen hyvä kamera.

Tuolla se reitti menee

Näiden portaiden yläpäässä odotti metsänvartijan maja ja vessat. Sekä pikku bussi kyyti takaisin ylös. Tässä vaiheessa olimme kävelleet noin 12 km vaativalla reitillä. Jostain syystä bussilipun hinta 3 euroa per henkilö tuntui kovin pieneltä. Minä olisin maksanut kyydistäni 30 euroa silmääkään räpäyttämättä. 

Suosittelen reittiä hyväjalkaisille, reippaille ja korkeita paikkoja kammoamattomille. Hyvät kengät ja joustavat  housut sekä eväät ovat enempi kuin suotavat.

Seuraava