Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kätköily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kätköily. Näytä kaikki tekstit

torstai 10. joulukuuta 2015

Geokätköilyä

Päätimme pitkästä aikaa käydä saksalaisen sotilashautausmaalla.


Paikka on jossain määrin unohtuneen oloinen. En ole siellä muita ihmisiä koskaan nähnyt. Osalla haudoista on kyllä kukkia ja polut ovat avoimet, että ihan unohdettu se ei ole.


Alueen lähellä on multigeokätkö jonka toisen pisteen koordinaatit sai laskettua hautausmaan alueelta löytyvistä tiedoista. Päätimme  hakea purkin. VAROITUS SISÄLTÄÄ SPOILERIN!


Purkin etsintä johdatti meidät viereiseen metsään. Mikään ihan hiljainen ja rauhallinen metsikkö ei ole kyseessä, sillä Lahdenväylä mekkaloi liikenteineen vieressä. 


Tovin taaperrettuamme  eteemme aukesi kyseisen romun jäänteet. Pakkohan niitä sitten oli hämmästellä.





Lopulta löytyi purkkikin.




Kuva vielä rastaan poikasesta joka urheasti luotti suojaväriinsä vaikka ihan kosketus etäisyydellä oltiin.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Harrastus


MakroTex aiheena on harrastus. Vesijumppaa ja uintia on vaikea kuvata joten jätän sen suosiolla tekemättä. Myöskään venytys- ja rentoutusjumppa on mahdotonta kuvata. En myöskään halua kuvata kuvaamista koska kuvaaminen on niin itsestään selvää. Mutta mitä kaikkea muuta harrastan?

"Geokätköily on maailmanlaajuinen ulkoiluharrastus, jossa etsitään satelliittipaikannusta hyödyntäen geokätköiksi kutsuttuja rasioita. Kätköjen piilotus sekä etsintä kuuluvat Suomessa jokamiehenoikeuksiin." (www.geocache.fi/)

Geokätköily on vienyt minut paikkoihin joihin en muuten olisi mennyt. Geokätköily, matkailu ja retkeily sopii loistavasti yhteen. Varusteiksi riittää mikä tahansa GPS-laite johon voi syöttää koordinaatit. Esim puhelin tai autonavigaattori.

"EcoRun eli taloudellisuusajo on autourheilua, jossa ajetaan vakioautoilla annettu reitti jaksotettuna eripituisiin osuuksiin, joille annetaan omat ajoajat. Reitti ajetaan liikennesääntöjä noudattaen mahdollisimman vähän polttoainetta käyttäen. Kilpailuautossa on aina kuljettaja ja kartanlukija." (www.ecorun.fi/)

Tätä lajia kannustan kokeilemaan! Minulle riitti yksi kerta ja olen aivan myyty tähän lajiin. Kyse ei ole kaahaamisesta vaan ihan tavallisesta ajamisesta mahdollisimman taloudellisesti. Autourheilua, viherhippeilyä, kisaamista ja hauskan pitoa hyvässä porukassa. Ainoa mitä tarvitset on ajokortti ja auto, jonka voi saada myös lainaan!

Kolmas harrastus löytyy sitten siltä mistä minäkin. 
Kutominen ja virkkaus tuottaa iloa itselle ja lähimmäisille.

Muiden harrastukset löytyy tuolta:
Pieni Lintu - MakroTex challenge


keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Koli

15.7.2015 oli sään puolesta siedettävä päivä. Näin ollen päätimme lähteä jo aamutuimaan ajamaan kohti Joensuuta ja edelleen Kolia. Sen verran olimme suunnitelleet matkaa että Joensuussa oli ensimmäinen tauko. Kävimme ABC Siihtalassa syömässä lounasta. Allekirjoittaneella oli tarve saada kasvisateria, mikä onnistuikin hyvin. Kasvispihvit paholaishillolala täyttivät mahan mainiosti.

Joensuusta matka jatkui vielä tovin pohjoiseen, kunnes saavuimme Kolille. 


Tästä se lähti nousu Kolin päälle. Alhaalla näkyy parkkipaikka jonne Mansikki(auto) jätettiin lepäämään.

Ylhäällä tutustuttiin Kolin Luontokeskukseen. Sen jälkeen vessassa käynti ja valmistautuminen kävelyyn. Pihalla tutkimme oheista viittaa ja karttaa. Olimme jo ennakolta päättäneet että Uuron kierros on meidän juttu. Siispä sinne.


Etsi kuvasta Mopsi!

Polun alkupäässä maisemat olivat lupaavia. Meidän reittimme johdatti kuitenkin alaspäin kohti Kolinuuroa.

Puhelimien geokätköily sovellukset kertoivat polun johtavan myös kätköille. Toinen tutki geokätköjä, toinen retkikarttaa.

  
Kansallispuiston rehevä kasvusto tuntui ilahduttavan vehreältä. Myös koskemattoman luonnon kaatuneet puut saivat olon miellyttäväksi. Pikkulintuja lennähteli aivan jalkojen juuresta. Hyttysiä ei juurikaan ollut sillä sää oli aavistuksen verran viileä, vaikka olikin poutainen keli. Uuron pohjalla tilanne oli eri. Sen verran kosteaa suomaata, että hyttysetkin löytivät meidät, joten nopea juomatauko reippaasti kohti kätköä joka sijaitsi Kolin huippuja vastapäätä uuron toisella reunalla.


Vaikka uuron kierroksella ei ollut ruuhkaksi asti ihmisiä, joutui geokätköilyn suorittamaan vaivihkaa ja nopeasti. Geokätkö oli Pikku-Kolin huipulla.



Paikalta oli komea näkymä vastapäiselle seinämälle joka siis on Kolin huippujen rinnettä. Kaikukin toimi, tai sitten vasta puolella huuteli ihmiset ;)



REitti jatkui portaikkoa pitkin takaisin uuron pohjalle.



Uuron pohjalla odotti suo jonka lähelle nyt päästiin jopa niin paljon että kämmeköiden kukintaa saatettiin ihailla.



Pohjalla olevan puron yli kulki tällainen tukeva silta. Onneksi meitä ei huimaa joten reippaasti kulkiessa hyttysetkään ei haittaa. Tämän jälkeen reitti alkoikin sitten nousta kohti Kolin huippuja.






Evästystauko pidettiin Mäkrän aholla. Aukio oli täydessä kukassa. Harmillisesti väriloistoa en saanut vangittua kuviin kuin yksittäisen kasvin osalta.


Ahon laidalta alkoi sitten nousu Kolin huipuille. 


Matkalla ihsasteltiin keloja ja kallion pinnalla näkyviä jääkauden jälkiä.



Kaikesta rasituksesta huolimatta kiipeäminen oli iloista. Tässä ehkä kesän paras selfie isännän ottamana. Maisemat alkavat jo lupailla hienoja näkymiä.





Uurastuksen kruunasi Paha-Kolin valloitus ja mahtavat maisemat.








Näissä maisemissa olikin mukava nauttia seuraavat keksit ja juoda vettä päälle.


Viimeiseksi käytiin vielä Ukkokolin huipulla.


Pakollinen kansallismaisema kuva.


Sekä näkymä etelän suuntaan. Huipulla oli niin ruuhkaa ettei sinne viitsinyt jäädä hengaamaan. Onneksi ei ollut tarvettakaan.

Vaikka reitti on näin päin kierrettynä turkkasen raskas loputtomine nousuineen, se antoi kuitenkin mahtavan elämyksen. Jos olisimme kiertäneet toiset päin oli lopussa odottanut vain hotellin piha. Nyt meillä oli Kansallismaisema.

Tultuamme alas päätimme käydä vielä ihmettelemässä uhrihalkeamaa. 

Ylhäätä melko mitään sanomattoman näköinen paikka.



Alempaa sitten löytyi halkeamakin. Valitettavasti kalliomaalaukdia emme havainneet vaikka niitäkin paikalla pitäisi olla.


Uurastuksen päälle maistui kahvi ja Vuonoksen jäätelön vadelmasorbetti.

Onnellisina kokemuksesta lähdimme ajelmaan kohti mökkiä, mutta se on sitten seuraavan jutun paikka.