torstai 7. maaliskuuta 2013

Kellon seisahtuvan tahdon..

MakroTex haastaa kuvaamaan kelloja.

Nappasin lähimmän kellon, se on puolison rannekello joka on pelastanut hänen ranteen.
 
Sitten muistin että onhan meillä kunnon vekkarikin jossain.

Rassukka on kaappiin unohdettua niin apea.

Koska kissan kelloja ei ole tarjolla, niin loppuun yksi possun kello.

Hymyilkää ei elämä ole niin vakavaa :)

7 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Tosiaankin niin surullisen näköisenä tuo vekkari, oikein suupielet alaspäin! :))

    VastaaPoista
  2. Monenmoista kelloa, niin iloista kuin apeaakin :)

    VastaaPoista
  3. Voih, Kirkan biisi...sitä tässä hyräilen ja samalla mietin miten ihmeessä tuo vekkarin 'naama' onkin niin surullinen. Ei varmaan ollut tekijöiden tarkoitus...
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Hieno makro ylimmässä. Ei ihme, että vekkari on apea...ei ole kiva olla vain kaapissa:)
    ...kauas lähteä mä saan...

    VastaaPoista
  5. Kiva apea kello, vaan myös hymyilyttävä samalla - hoksottimia sinulla ainakin on vaikka muille jakaa...

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, kiva kun kävit!