Valokuvatorstai haastaa teemalla kirjasto.
Tuo tiedon valtaväylä ajalta ennen internettiä. Pää pursuu ideoita ja ajatuksia miten kuvata julkisessa kirjastossa.
Lopulta päädyn itsekkäämpään ratkaisuun.
Sain nimittäin perinnöksi isältä kirjaston.
Sain myös verenperintönä taipuksen haalia kirjoja.
Samaa vikaa on lapsellakin.
Kirjat
♥
Taitaa olla aika monella tällainen vika ;)
VastaaPoistaMä olen kyllä törmännyt siihen, että nykyään kirjat alkaa olla harvojen harrastus. Keräily vielä harvempien.
PoistaHieno vastaus!
VastaaPoistaKun kirjoja alkaa keräämään ei loppua tule vaikkei enää olisi paikkaakaan niille.
VastaaPoistaKirjat ovat todellisia aarteita, niistä tykkäävät kaiken ikäiset.
No niinpä! Osa perintökirjoista tosin oli pakko myydä kun ei olisi mahtunut enää omat kirjat hyllyyn. Tai sanoisinko hyllyihin(taloudesta lyötyy hyllyjä 8 m lattiasta kattoon)
PoistaHienon perinnön oletkin saanut ja mukava kuulla että myös osasit arvostaa sitä. niin monet hävittävät vanhempiensa kirjat, joko kaatopaikalle tai kirppareiden loputtomiin kirjahyllyihin. syksyllä sain pelastetuksi kaatopaikkareissulla mm Lutherin huonepostillan vuodelta 1927.
VastaaPoistakirjat ovat siis myös lähellä sydäntäni:)
Kyllä osa kokoelmasta oli vain pakko myydä, kun eivät mahtuneet minnekään. Ennen myyntiä tosin jokainen kirja luetteloitiin ja arvioitin hinta. yli 1000 nidettä on melkoinen määrä kirjoja.
Poista