Edellisessä postauksessa ihmettelin Louvren rakennusta, joten nyt on vuorossa sisältä löytyvät taideaarteet.
En todellakaan muista kaikkien teosten nimiä tai tekijöitä, joten en niitä rupea luettelemaan. Sen sijaan kerron, kuinka taiteeseen tutustuminen sujui.
Ensin tällainen marmorihepun kuva. Tällä olis tutun oloista kiharaa. Törmäsimme tyyppiin, kun etsimme Marlyn hevosia. Edellisellä visiitilläni mieleen jäi ettemme menneet katsomaan varsinaisia hevosia vaan jotain taiteilijan omaa harjoitelma pienoismallia. En sitä ymmärtänyt silloin enkä oikein vieläkään. Hienompia ne isot hepat oli.
Seuraavaksi kävimme katsomassa Hammurabin lakia. Pieni sisäinen lainlukijani oli aivan innoissaan tästä. Siinä se oppi jossain kohtaa lukee. Silmä silmästä tyyppistä rangaistusta rikoksesta.
Tämä marmori kaveri leikkii luontokappaleella. Taiteilija on saanut kilpikonnan näyttämään hyvin kärsivältä. Veistos on muutenkin "luonnollista kokoa" ainakin mitä kiusattuun kilpikonnaan tulee.
Seuraavaksi etsimme tiemme Milon Venukselle eli Afroditen patsaalle. Tämän kauneusihanteen kauneutta oli vaikea kuvata sillä jostain kierosta ja perverssistä syystä kaikki oppaat raahasivat ryhmänsä patsaan taakse.
Etsiessämme valkeuuden teitä.. eikun Monalisaa ajauduimme Apollo Galleriaan. Huone oli melkoisen krumeluuri kattomaalauksineen ja veistoksineen.
Täältä löytyi myös kuninkaallista säihkettä.
Seuraavaksi huomiomme kiinnittyi tähän näkyyn. Koska rakennus on itse valtava taideteos, on sitäkin ajoittain restauroitava. Nämä ihmiset puhdistivat ja pesivät lattian koristelua. Seinillä olevilla telineillä miehet pesivät reliefejä yms krumeluureja.
Monalisakin löytyi, mutta ruuhkassa huolehdin mieluummin käsilaukusta ja omaisuudesta kuin valokuvan saamisesta. Kaikki kuitenkin tietää millainen taulu on kyseessä. Sen sijaan otin kuvan tästä taulusta, joka itseäni viehätti enempi. Samaisesta taulusta tykännee moni muukin. Yksi asiakas halusi väen vängällä että kuvaamme häntä hänen kamerallaan tämän taulun edessä. Lisäksi tätä myydään julisteena museokaupassa.
Muitakin muotokuvia löytyi. Niitä sai katsella kaiksessa rauhassa, kun valtaosa turisteista säntäili ja rynni Monaliisan ja muiden superjulkkis-leffasta tuttu-taulujen kimpussa.
Tämä on myös suosikki taulujani. Olen nähnyt kuvan joskus jossain kirjassa tai muussa vastaavassa, joten oli hauska huomata tämä yhtäkkiä seinällä nenän edessä.
Museo on niin valtava ettei sitä voi päivässä tai kahdessa kiertää. Eikä ehkä ole tarpeenkaan. Alhaalta infopisteeltä saa englannin kielistä karttaa johon on merkitty kiinnostavimmat(kuuluisimmat) taulut. Kiersimme ne läpi. Harhailua haittasi kipeä polveni ja osittain suljetut osastot, jolloin siivestä toiseen oli pakko kiertää alakerran kautta.
Yhdellä siivestä toiseen siirtymisellä juttelimme hissiä odottaessa amerikkalaisen pariskunnan kanssa. Oli oikein hauskaa rupatella niitä näitä. Olivat kovin otettuja ja ihmeissään kun kummityttökin osasi kertoa ikänsä englanniksi. Herra jopa totesi että osaa varmasti enempi hänen kieltään kuin hän koskaan oppii Suomea, josta osasivat luetella mm lumen, saunan, porot ja pukin.
