Pariisissa osa 3, ruokaa ja juomaa!

Reissussa tulee aina nälkä joten myös ruokaa tuli nautittua. 

Päivän tärkein ateria on aamupala. Hotellin aaminainen olisi maksanut 12 euroa aikuiselta ja kuusi euroa lapselta. Päätettiin että haetaan sillä rahalla ruokaa kaupasta.

Tässä tyypillinen aamiaiseni. Kahvia, mehua, jugurttia, patonkia juustolla ja kurkulla sekä vettä. Pöydällä on myös edellisen illan sipsit ja viimeisenä aamuna juotiin valkkarin jämät.

Patonkia haettiin lähileipomosta joka vaatimattomasti mainostaa olevansa Pariisin parhaiden patokien paikka.

Tulopäivänä saavuimme niin aikaisin kaupunkiin ettei huonetta vielä saanut. Kun laukut oli viety hotellin laukkusäilytykseen, oli aikaa lounastaa. Viereisen aukion laidalta löytyi Cafe Rive Droite. Meitä palveli mukava vanhempi mies ja vaikka englannin kieli oli hapuilevaa, palvelu sujui hyvin. 

Mospi on matkassa!

Valitsin lounaaksi kanasalaatin ja juomaksi valkoviiniä. Salaatin todellista kokoa on hankala hahmottaa kuvasta. Lautasella oli kokoa kuin pesuvadilla ja vaikka söin hitaasti, osa salaatista jäi koska annos oli niin valtava. Kolmen hengen lounas juomineen maksoi noin 55 euroa. Ja ruokaa oli enempi kuin jaksoimme syödä. Tästä johtuen illallinen jäi väliin ja söimme vain kaupasta haettua pikku purtavaa eli patonkia.

Lähikaupan tarjontaa kuului toki viinit. Riemu oli rajaton kun oma lemppari rypäle Sylvaner löytyi heti hyllystä. Viini maksoi alle viisi euroa pullo!

Lähileipomosta löytyi patonkien lisäksi ne macaronsit. Koska asioin leipomossa ranskaksi saimme kaupanpäälle etualalla olevan suklaisen macaronin joka oli osittain rikki. Oma lempparini oli vaaleamman ruskea joka maistui suklaiselle mokalle.

Toisen päivän iltana tutustuimme Hippopotamus ketjun ravintolaan. Olimme etukäteen jo katsoneet että täältä saa sitä aitoa itseään eli tartarpihvi.

Alkupaloina oli sipsejä ja sämpylöitä. 

Minun Pariisin kokemuslistalla oli tämä raa'an lihan syönti. Minun pihvini oli naudanlihapihvistä pilkottua lihaa. Lihan päällä oli raaka kananmuna. Kuvassa olen jo ehtinyt peittää pihvin kapris-sipuli sotkulla ja rikkoa munan. 

Sinne menee! Siis suuhun.

Mospi todistaa lautanen on tyhjä!

Palan painikkeena maistui paikallinen olut.

Kaveri otti oman pihvinsä ehjänä entrecotina pippurikastikkeen kanssa.

Rehellisyyden nimissä sanottakoon, ettei tuo tartarpihvi minuun tehnyt kummoistakaan vaikutusta. Maku oli mitätön ja jos lisäsi suolaa ja pippuria niin maku oli vain suolan ja pippurin. Paistettu maustamaton jauheliha maistuu enemmän kuin tuo.

Jälkiruoka oli sitten astetta parempi. Valtavan iso suklainen macaron, kermavaahtoa, tomusokeria, suklaakastiketta ja vaniljajäätelöä. Tämä on special annos jota ei aina ole tarjolla. Kyseisenä iltana oli, sillä heillä oli uusi menu ja sen kunniaksi myös special jälkkäri. En edes tohdi ajatella mikä määrä kaloreita tuossa oli...

Kolmantena päivänä hain lounasta leipomosta. Ranskantaitoni ei ihan riitä lukemaan sanoja, joten jouduin pyytämään että myyjä luottelee salaatin sisällön ranskaksi. Olen nimittäin opetellut kieltä kuuntelemalla, enkä näin ollen osaa lukea tai kirjoittaa. Vain puhua ja kuunnella :D

Hotellilla totesin että olen ymmärtänyt salaatin sisällön oikein. Feta ja mozzarella juustoja, salaatteja, porkkanaa, maissia ja tomaatti. Riemuni oli rajaton, kun kävelin leipomolta hotellille kassien ja pussien kanssa. Käsilaukussa painoi tuliaisviini. Tunsin itseni joukkoon kuuluvaksi kun eräs rouva tuli kysymään suunta ohjeita yhtä haparoivalla ranskalla. Oli hassua vastata että en osaa ranskaa :D

Jälkkäriksi otin leipomosta päärynä manteli torttua. Tällaisen voisin tehdä kotona itsekin. Lehtitaikinan päällä oli puolikkaita päärynöitä, mantelilastuja ja rahkaa. Sanoin kuvaamattoman hyvää.

Viimeisenä iltana testasimme viereisen Einon, eli pizza Enion. 

Tässä ravintolassa englanti tuntui olevan kovin kiven alla, vaikka menu löytyi englanniksi ja portieeri palveli kielellä. Tarjoilijalla tuntui olevan vaikeuksia.

Minun viiden juuston pizza. Huom. brie ei sovi pizzaan...

Kolmannen päivän kahvit nautittiin Tulierin puistossa Paul kahvikiskan antimista. Monesti törmäsimme siihen että vaikka yritin puhua ranskaa, palvelu tuli englannin kielellä. Epäilin jo että ääntämykseni on pielessä. Tästä kiskasta sain kuintenkin cafe cremen, croisantin ja evianin kokonaan ranskaksi tilattuna ja palveltuna.

Melkoisen voittaja fiilis!

Tällainen ruokaraportti tällä kertaa.

Seuraava